Vattaja jää
Vattaja jää -näyttely galleria Artistassa Kokkolassa 23.4.2016 saakka
Kokosimme yhdessä ystävieni Sanna-mari Prittisen ja Maria Laitilan kanssa näyttelyn Vattajan inspiroimana. Vattaja on 15km pitkä dyynialue Lohtajalla, jossa asuin varhaiset lapsuusvuoteni.
Rakkain muisto Vattajasta on ajasta joka säilyy alkumuistoissa, kehossa. Niin muistan Vattajan ajalta kun olin alle viisi vuotias. Kerran jo aikuisiällä kaivauduin hiekkaan, siellä oli turvallista. Avaruus ylläni, vesi vierelläni. Vattaja tuntui tuolloin vanhalta kauan kaivatulta kaverilta. En ollut käynyt siellä ehkä kahteenkymmeneen vuoteen. Silloin löysin hiekasta paljon hylsyjä joista rakensimme ystäväni kanssa ympäristötaideteoksen, portin merelle.
Vattaja samaistuu minulla myös erääseen luonnonrantaan Meksikossa, jossa teimme Sanna-Marin kanssa luonnonsuojelutyötä. Valvoimme tähtitaivaan alla Kilpikonnien synnytystä, kaivoimme kilpikonnan munat hiekkaan turvalliseen paikkaan. Jo kuoriutuneet kilpikonnat ohjasimme yöllä mereen.
Alkio hiekassani on tunnistamaton, eläin tai ihminen. Alkiodyyni syntyy tuulen vaikutuksesta, hiekan kerääntyessä kasvituppaisiin. Kuvittelen hiekan kätkevän ihmisen ja eläinten historiaa.
Kesällä 2015 Vattaja oli tyhjä, hiekasta löytyi erivärisiä laudanpalasia. Ajattelin että tämä on aika jälkeen ihmisen. Mietin näyttikö paikka samalta ennen ihmistä.
Kokosimme yhdessä ystävieni Sanna-mari Prittisen ja Maria Laitilan kanssa näyttelyn Vattajan inspiroimana. Vattaja on 15km pitkä dyynialue Lohtajalla, jossa asuin varhaiset lapsuusvuoteni.
Vattajan on Suomen laajin ja
luonnontilaisin dyynialue, myös Euroopan mittakaavassa merkittävä. Vattaja, Yli
15 km pitkä, avoin ja yhtenäinen hiekkaranta on ollut Oikean eteisen taiteilijoille vuosien
saatossa tärkeä inspiroitumisen ja kokoontumisen paikka. Paitsi että Vattaja on
Natura-alue, se on myös puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalue. Vattaja
on historian saatossa tarjonnut ainutlaatuisen luonnonympäristön niin ihmisille
mökki- ja virkistysalueena kuin eläimillekin pesimä- ja laidunmaana. Sanna-Mari Prittisen (os. Nissilä) suvun
mökki sijaitsi Vattajan Lahdenkroopin vanhalla siviilien mökkialueella, joka
hävitettiin syksyllä 2013.
Vattaja edustaa meille rauhaa, ajattomuutta ja vapautta. Galleria Artistassa nähdään
hiekanmakuisia maisemakokemuksia ja suolaisia lapsuusmuistoja video-, sana-,
valokuva- sekä maalaustaiteena. Näyttelyssä oli esillä minun ja Maria Laitilan videoteos Reunaton. Lisäksi olen maalannut näyttelyyn kaksi maalausta nimeltään Alkiodyyni ja Alkuräjähdys.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Rakkain muisto Vattajasta on ajasta joka säilyy alkumuistoissa, kehossa. Niin muistan Vattajan ajalta kun olin alle viisi vuotias. Kerran jo aikuisiällä kaivauduin hiekkaan, siellä oli turvallista. Avaruus ylläni, vesi vierelläni. Vattaja tuntui tuolloin vanhalta kauan kaivatulta kaverilta. En ollut käynyt siellä ehkä kahteenkymmeneen vuoteen. Silloin löysin hiekasta paljon hylsyjä joista rakensimme ystäväni kanssa ympäristötaideteoksen, portin merelle.
Vattaja samaistuu minulla myös erääseen luonnonrantaan Meksikossa, jossa teimme Sanna-Marin kanssa luonnonsuojelutyötä. Valvoimme tähtitaivaan alla Kilpikonnien synnytystä, kaivoimme kilpikonnan munat hiekkaan turvalliseen paikkaan. Jo kuoriutuneet kilpikonnat ohjasimme yöllä mereen.
Alkio hiekassani on tunnistamaton, eläin tai ihminen. Alkiodyyni syntyy tuulen vaikutuksesta, hiekan kerääntyessä kasvituppaisiin. Kuvittelen hiekan kätkevän ihmisen ja eläinten historiaa.
Kesällä 2015 Vattaja oli tyhjä, hiekasta löytyi erivärisiä laudanpalasia. Ajattelin että tämä on aika jälkeen ihmisen. Mietin näyttikö paikka samalta ennen ihmistä.
Kommentit
Lähetä kommentti