Taiteestani



Taiteessani kerron ihmisen suhteesta luontoon, itseensä sekä toiseen ihmiseen; luonnonmaisemat ja -ilmiöt ovatkin metaforia ihmisen tunteille ja mielenmaisemille. Ihmisen pienuus on usein rinnastettu kosmoksen äärettömyyteen. Maalaukset ovat saaneet inspiraatiota vaelluksilta, matkoilta ja ympäristön havainnoinnin tuloksena syntyneistä videoteoksista. Videoteoksessa ja maalauksissa kuljetaan läpi toisiinsa kietoutuvien mielentilojen ja paikkojen, kuten autiorantojen, luolien ja erämaiden. Teoksieni tilat avautuvat usein odottamattomistakin näkökulmista. Maisemat voivat olla halkaistuja näkymiä maan uumenista tai veden alta. Maalaan akryyli-, tempera- ja öljyväreillä, hakien orgaanisia pintoja maalauksiini. Symboliikka kätkeytyy maalauksen ”ihoa” ja väri-ilmaisua korostaviin kerrostumiin, joissa realistinen kuvaus ja abstraktio sulautuvat yhdeksi. Maalaustapahtuma on minulle parhaimmillaan jollain tapaa pyhä; se on merkityksellisyyden tunnetta, se on paluuta itseeni ja luontoon. Se on myös kokeilevaa, haparoivaa ja erehtyvää, ei itsestäänselvää yhteydentunnetta.

Kun maalaan, sijoitan itseni maalauksen tilaan. Kun ajattelen teoksen maailmaa, se ei ole rajattu kaksiulotteinen taideteos, vaan se jatkuu mielessäni ja kehossani. Maalaamisen ja maalauksen tila ei ole rajattua, kehystettyä, se on ääretöntä, rajatonta ajattelua, syvyyssuunnassa jatkuvaa, ja ympärilleni kietoutuvaa. Videoteoksen tekeminen vastaa minulle noiden luomieni tilojen kokemista ja avartamista konkreettisesti liikkumalla, etsimällä kameran etsimen läpi uusia näkökulmia maailmaan. Maisemassa liikkumisen kautta lähempänä myös sitä mikä koskee mieleni syvyyttä. Videokamera kädessäni kuljen ikään kuin ajatuksissani, kuin osittain pääni sisällä, vaikka olen tiiviisti läsnä maisemassa jossa kuljen. Videokamera on tällöin kehoni jatke. Se toimi minulle tutkimisen, havainnoinnin ja hereillä olon välineenä. Kuvaaminen ja niin ikään maalaaminen on minulle aina hyvin kehollista.

 


Kommentit